Tekstit

Turistielämää

Kuva
Viimisellä viikolla päästiin käymään vielä vähän turistipaikoissa, kuten Doi Inthanon National Parkissa, sinne kesti ajaa noin kaksi tuntia, jossa käytiin katsomassa kahta erilaista vesiputousta, vanhassa kylässä ja Thaimaan korkeimmassa paikassa, jossa oli ihanan raikas ilma, aateltiin etukäteen että siellä olisi kylmempi, mutta hyvin tarkeni ohuella pitkähihaisella. Loppuhuipennus oli sitten se itse puisto, jossa oli paljon kukkia ja mahtavat näkymät vuorten päällä.




Käytiin myös eläintarhassa, jossa sai syöttää muun muassa kirahveja ja norsua ja peuroja, se oli kyllä tosi kivaa, vaikka en hirveästi eläinpuistoissa tykkää käydäkään. Oli mahdollisuus laskea vaijerilla semmoisen vesistön yli ja pakkohan sitä oli kokeilla. Olis ollu mahollista se koko eläinpuisto laskaa sellasella vaijerilaskulla, mutta meidän aika alko olla jo vähän lopussa, enkä tiiä olisinko edes uskaltanu ihan niin yllättävään seikkailuun lähteä. Meillä oli vaan neljä aika lyhyttä laskua siinä meidän "paketis…

Kulttuurillisia eroja

Kuva
Viimeinen viikko aloitettiin samasta paikasta mistä lähdettiinkin, eli menimme uudestaan käymään Elderly school tapahtumassa, jossa tällä kertaa oli mukana myös lapsia. Vanhuksille oli järjestetty erilaisia pelejä, joista yhtenä esimerkkinä: Kolme joukkuetta oli aina kisaamassa jonossa, jossa yhtenä käsiin kaadettiin muunmuassa talkkia ja sitä piti saada aina taaksepäin seuraavalle olkapään yli. Voittajaryhmä oli tietenkin se joka oli ensimäisenä valmiina. Lopussa kaikki olikin ihan talkissa, mutta hauskaa näytti olevan. Olikin kiva seurata erilaisia aktiviteettaja ja toimitapoja kuinka erilaisia ne ovat verrattuna Suomeen.


Lapset esittivät oman tanssin päivän päätteeksi
Iltapäivällä saavuttiin takasin koululle, jossa meille opetettiin ensin thaimaalaisia tansseja 60 oppilaan avustuksella, yritettiin pysyä siinä jotenkin mukana. Vaikka liikkeet olivatkin aika vaikeita ja perässä ei meinannut pysyä, ei se siinä huvituksessa paljoa haitannut. Mutta sitten päästiinkin esittelemään vuoro…

Aktiviteettitoimintaa sekä Bangkok Hospital

Kuva
Kolmas viikko alkoikin hieman epätietoisuudessa, kun lähdimme asunnolta emme tienneet minne olimme menossa (tällaista se oli kylläkin lähes joka päivä, ikinä ei tiennyt tarkkaan mihin sitä pääseekään). Pysähdyimme kylään, jonne tuli myös BCNC:n opiskelijoita. Kylässä menimme vierailemaan kahden naisen luo, joilta saimme kysellä muun muassa heidän terveyden tiloista ja muista mieleen tulevista asioista. Seuraavana päivänä olimmekin pidempään kylällä, jossa pääsimme seuraamaan ja olemaan mukana  BCNC opiskelijoiden pitämissä aktiviteeteissa.
Jalkoja jumpattittin
Tanssiaktiviteetteja
(Yhteiskuvat ovat Thaimaassa hyvin tärkeitä ja aina esimerkiksi aina kun vierailimme uudessa paikassa, tuli ottaa yhteiskuva)

Kävimme tutstumassa samalla viikolla myös yksityiseen Bangkok Hospitaliin, oli hieman erinäköinen, kuin kunnalliset sairaalat, tuli mieleen enemmän ehkä hotelli kuin sairaala.



Kuntoutuskeskus
Hammaslääkärin huone

Sairaalaviikko

Kuva
Toisella viikolla päästiinkin näkemään vähän kunnallista sairaalaa ja seuraamaan, kuinka siellä hommat hoidetaan. Sovittiin, että kaksi menee surgical wardiin, ja toiset kaksi medical wardiin. Meidän osastolla oli leikkauksesta toipuvia tai leikkaukseen odottavia naisia. Kummatkin osastot olivat siis naisille tarkoitettuja.

Laidasta laitaan erilaisia potilaita, oli nuoria ja vanhempia, oli painehaavoja, hengitysvaikeuksia, syöpää jne. Nopeasti huomattiin kyllä että meno on hieman erilaista kun Suomessa. Aseptiikkaa noudatetaan aika laiskasti, ainakin tuolla kyseisellä osastolla. Meitä ohjaaja nainen, ei esimerkiksi aina muistanut käyttää hanskoja, sekä käsidesiä en tainnut huomata käyttävän kertaakaan, rannekorut sekä sormukset käsissä. Yksityisyyttä ei myöskään potilailla juurikaan ollut, esimerkiksi toimenpiteet ja vaatteiden vaihdot tehtiin kaikkien nähtävillä, eikä verhoja juurikaan käytetty, paitsi kerran kun pesimme yhtä potilasta. Verhot olivat kylläkin myös aivan täynnä tahro…

Matka Thaimaahan

Kuva
28 tuntia kestänyt matka Chiang Maihin vihdoin takana.
Välilasku Dohassa oli 14 tuntia, jonka aikana kävimme pienellä turistibussi ajelulla katsomassa nähtävyyksiä. Upea paikka jossa sai hieman käsitystä pilvenpiirtäjäkaupungista. Lennot sujuivat molemmat todella hyvin vaikka laskun jälkeen tuntuikin että olisi vielä pilvien päällä.



Ensimmäinen viikko Thaimaassa kului todella nopeasti. Päästiin tutustumaan enemmän thaimaalaiseen kulttuuriin ja muun muassa kuntouttamiseen. Käytiin myös parilla kotikäynnillä, jotka olivat aika rankkoja ainakin minulle, meinasi siinä kyynel vierähtää kun kuunteli mitä oli käynyt. Ensimmäisellä käynnillä käytiin perheen luona, jossa äiti oli saanut aivohalvauksen ja perhe hoitaa suurimman osan hoitamisesta, kotikäynneillä ei aina pystytä käymään kun työntekijöitä ei ole riittävästi. Vapaaehtoisia sentään on jonkun verran, jotka voivat auttaa samankaltaisissa tilanteissa. Seuraavalla kotikäynnillä oli 36-vuotias mies ollut moottoripyöräonnettomuudessa, ilma…